Kiinan Qing-dynastia (1644-1911) oli sekasorron aikaa, erityisesti 1800-luvulta eteenpäin maan keskushallinnon heikentyssä. Vauraus hiipui, ja räjähdysmäisen väestönkasvun ohella Kiina kärsi vakavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista. Miljoonat ihmiset olivat tyytymättömiä maan hallitukseen.

Vaikka kapinointia esiintyikin kaikkialla Kiinassa, Eteläinen Shaolin-temppeli sai maineen vallankumouksellisen toiminnan keskuksena, ja edelliselle Ming-dynastialle uskollisia kapinallisia kerääntyi sen ympärille.

Qing-keisari Yong Cheng lähetti armeijansa Eteläiselle temppelille yrityksessä tukahduttaa alkava kapina. Tätä seuranneissa taisteluissa Shaolin-munkit olivat alakynnessä yksi kymmentä vastaan, ja monet mukit sekä maallikko-oppilaat menettivät henkensä. Taisteluiden lopuksi Eteläinen Shaolin-temppeli poltettiin maan tasalle.

Vain taitavimmat munkit onnistuivat pakenemaan hyökkäyksestä. Shaolin Wahnam -koulumme juuret voidaan jäljittää kahteen näistä munkeista: Zhi Zhan (Gee Sin) ja Jiang Nan (Kong Nam). Nämä kaksi oppilinjaa pysyivät erillisinä yli 100 vuotta, kunnes ne yhdistyivät jälleen opettajassani, suurmestari Wong Kiew Kitissä.

Tarina (munkeista kunnioittavasti puhuttaessa) kunnianarvoisasta Zhi Zhanista on tunnettu monissa kungfu-kouluissa; se on myös kerrottu sadoissa tarinoissa ja kymmenissä elokuvissa. Kunnianarvoisa Zhi Zhan oli eteläisen Shaolin-temppelin perustaja ja apotti.

Paettuaan palavasta Quanzhoun Shaolin-temppelistä Zhi Zhan perusti toisen temppelin Yhdeksän Lootuksen Vuorelle (Jiulian Shan). Pak Mei (Bak Mei) oli toinen mestari joka pakeni temppelin tuhoa, mutta hän petti omat opettajansa kääntyessään Zhi Zhania vastaan.

Pak Mein arvostettu oppilas, Kuo Chun Chong, oli Fujianin ja Guangdongin provinssien sotilaskomentaja. Pak Mein opastamana hän käski Qing-hallinnon tukeman armeijansa hyökkäämään toiseen temppeliin, joka lopulta tuhoutui sitä kuolemaansa asti puolustanut Zhi Zhan mukanaan.

Useat munkit ja maallikko-oppilaat onnistuivat kuitenkin pakenemaan. Monet näistä mestareista ovat nykyään legendoja: Kunnianarvoisa Herng Yein, kunnianarvoisa Sam Tak, Hung Heigun, Lok Ah Choi ja Fong Sai Yuk. Vuosien kuluttua kaksi Hung Heigunin oppilaista etsivät käsiinsä ja tappoivat Pak Mein kostaakseen Zhi Zhanin kuoleman.

Zhi Zhan oli vallankumouksellinen: Hänen päätavoitteensa oli syrjäyttää korruptoitunut Qing-hallitus ja palauttaa edellinen Ming-dynastia. Opetuksessa hänelle leimallista oli nopeus ja salaavuus, korostaen kovaa ja taistelukeskeistä kungfu-harjoittelua. Vaikka sisäisen voiman harjoittelu olikin tärkeä osa hänen kungfuaan, monet hänen oppilaansa keskittyivät ulkoiseen voimaharjoitteluun.

Kunnianarvoisaa Zhi Zhania pidetään usein eteläisen shaolin kungfun ensimmäisenä patriarkkana, ja hänen oppilaansa levittivät taidon Guangdong-provinssiin. Ennen pitkää se levisi ympäri maailmaa. Valtaosa eteläisistä shaolin kungfu -tyyleistä, kuten hung gar, lau gar ja choy li fut, periytyvät juuri Zhi Zhanilta. Hän välitti opetuksensa kunnianarvoisalle Herng Yeinille, jolta se kulkeutui edelleen Chan Fookin, Ng Yew Loongin ja Lai Chin Wahin kautta Wong Kiew Kitille.

Toinen munkki jonka onnistui paeta Shaolin-temppelin tuhoa oli nuori mestari nimeltään Jiang Nan. Hänen alkuperäinen nimensä on kadonnut, sillä paetessaan etelään Qing-armeija perässään munkki muutti sen kätkeytyäkseen jahtaajiltaan. Ylitettyään joen joka merkitsi Kiinan valtakunnan rajaa munkki valitsi nimen Jiang Nan, joka tarkoittaa "joesta etelään". Joen eteläpuolella hän tuli viettämään loput elämästään.

Viidenkymmenen vuoden ajan Jiang Nan vaelsi kauemmas ja kauemmas etelään ainoastaan yhden tavoitteen perässä: Välittääkseen taitonsa arvoisalle seuraajalle. Eräänä yönä, lähellä tämän päivän Malesian ja Thaimaan rajaa, hän kohtasi nuoren vaeltavan lääkärin joka esitteli kungfua ohikulkijoille houkutellakseen heitä liikkuvan praktiikkansa asiakkaiksi. Munkki tarkkaili nuorta miestä joka yö kuuden päivän ajan, ja yleisön kaikottua seitsemäntenä päivänä munkki lähestyi häntä. "Ei hassumpaa", sanoi hän ilman vihamielisyyttä äänessään, "mutta taputuksista huolimatta esityksesi ei ole aitoa kungfua".

Nuorukainen oli järkyttynyt. Vaeltavana lääkärinä hänen henkensä riippui kungfusta torjumaan varkaita ja rikollisia, jotka usein kävivät hänen kimppuunsa. Kuitenkin vanha munkki väitti että hänen kungfunsa oli hyödytöntä! Munkki jatkoi:

"Mutta älä pelkästään usko sanaani. Jos haluat, voimme kokeilla yhdessä ystävällistä kamppailua."

Halukkaana todistamaan kykynsä nuorukainen suostui. Hämmästyksekseen 80-vuotias munkki hoiteli hänet helposti. Jopa hänen lakattuaan pidättelemästä iskujensa voimaa munkki käsitteli nuorukaista kuin pikkulasta. Tunnustaessaan todellisen mestaruuden, nuorukainen polvistui munkin eteen ja anoi päästä hänen oppilaakseen.

Hymyillen, Kunnianarvoisa Jiang Nan sanoi: "Kyllä, mutta yhdellä ehdolla." Nuorukainen kumarsi syvempään ja sanoi tekevänsä mitä vain. Munkki nosti nuoren miehen päätä, katsoi hänen silmiinsä ja sanoi hymyillen: "Aloita alusta."

Nuorukaisen nimi oli Yang Fatt Khun.

Kun Yang Fatt Khun oli seitsemässäkymmenissään, hän hyväksyi toisen nuorukaisen oppilaakseen. Tämä mies oli harjoitellut pitkään taistelutaitoja, ja ansaitsi elantonsa muay thai -nyrkkeilijänä. Hänen nimensä oli Ho Fatt Nam.

Aluksi mestari Yang ei hyväksynyt nuoren Hon pyyntöjä päästä oppilaaksi. Kuitenkin eräänä yönä, saatuaan apua eräältä mestari Yangin oppilaalta, nuori Ho hiipi salaiseen harjoittelusaliin. Hän kumarsi polvillaan Yangin edessä, tarjoten hänelle perinteisiä lahjoja ja anoen päästä oppilaaksi. Yang otti lahjat asettaen ne harjoittelusalin alttarille, ja sanoi: "Tämä on taivaan tahto."

Jokaisena vuonna mestari Yang piti suuret taistelukilpailut oppilaidensa kesken valitakseen heistä kymmenen parasta. Ho Fatt Nam nousi asteittain pohjalta ylimmälle asteelle. Kun mestari Yang ilmoitti vetäytymisestään opettamisesta, hän nimesi Ho Fatt Namin seuraajakseen.

Nuori Wong Kiew Kit oli yksi mestari Hon viimeisistä oppilaista. Kun hän anoi päästä tämän oppilaaksi, mestari Ho esitti ainoastaan yhden ehdon: "Aloita alusta."

Nimi "Wahnam" koostuu kiinan kielen merkityksellisistä kirjoitusmerkeistä, jotka löytyvät Suurmestari Wongin kahden mestarin nimistä: Ho Fatt Nam ja Lai Chin Wah. "Shaolin Wahnam" on käytössä kunnioituksesta näitä mestareita, sekä myös kaikkia Shaolin-perinteen menneitä mestareita kohtaan.

Sekä Jiang Nan että Zhi Zhan oppivat Quanzhoun eteläisessä Shaolin-temppelissä samalta mestarilta, kunnianarvoisalta Zhang Meiltä. Yli sadan vuoden salailun ja maanpaon jälkeen nämä kaksi linjausta Zhi Zhanin ja Jiang Nanin puolelta yhdistyivät opettajassani suurmestari Wong Kiew Kitissä. Tämä yhdistyminen on koulullemme erityisen merkityksellinen, sillä tiedämme oppimme sisältävän kaksi parasta shaolin-perinnettä.

Zhi Zhan oli vallankumouksellinen; hänen tavoitteensa oli syrjäyttää Qing-dynastia. Opetuksessaan hän korosti kovaa ja taistelukeskeistä kungfua.

Kunnianarvoisa Jiang Nan oli lähetyssaarnaaja. Hänen tehtävänsä ei ollut taistella Qing-dynastiaa vastaan, vaan välittää alkuperäiset Shaolin-taidot eteenpäin. Siinä missä Zhi Zhan nopeasti rakensi toisen eteläisen Shaolin-temppelin tuhoutumisen jälkeen ja opetti monia oppilaita, Jiang Nan käytti 50 vuotta löytääkseen arvoisan seuraajan, jota hän opetti hitaasti ja kokonaisvaltaisesti. Jiang Nanin opetus korosti sisäistä kehitystä ja henkistä kultivointia. Hänen linjauksessan harjoitettu shaolin kungfu on verrattain pehmeää ja sisäistä.