Kirjoittanut
Sifu Markus
Kahila

"Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke olkoon ruokasi."

– Hippokrates

Ylläolevan sitaatin antiikin aikainen isä saattaisi olla ylpeä siitä perinpohjaisuudesta jolla moderni ihminen suhtatutuu hänen kehotukseensa. En tosin ole varma kuinka innoissaan hän olisi sille keksimistämme viimeisimmistä sovellutuksista.

Jos kävelemme kulmamme ruokakauppaan, esillä ei ole ainoastaan ruokatuotteita – esillä on ylitsevuotava kattaus jokamiehen ravintotiedettä, jotka tuodaan eteemme lääkärin vakavuudella ja mainosmiehen perinpohjaisuudella:

"Vain 1% rasvaa!"

"Nyt ilman sokeria!"

"Valmistettu kasvisöljyistä!"

"Sisältää kuituja!"

Kun huomaan olevani monimutkaisen valinnan edessä pelkästään yrittäessäni ostaa maitohyllystä jogurttia, minun täytyy pysähtyä hetkeksi. Mitä nämä tietoväläykset yrittävät oikein kertoa minulle?

Yksinkertaisesti: Terveyttä edesauttava ruoka on hyvää ruokaa.

Tämä on arvokas sanoma ja ansaitsee tulla esille. Haluan tosin itse kyseenalaistaa sen, missä määrin esimerkiksi vähärasvainen juusto joka näyttää kumilta, tuoksuu kumilta, maistuu kumilta ja kimpoaa pinnoilta kumin tavoin, edesauttaa minun terveyttäni.

Ei itse asiassa kovinkaan paljoa. Tämän lisäksi sen läsnäolo pöydässäni tekee syömisestä melkoisen masentavaa puuhaa.

Ruokakauppasi on kuin nykyaikaisen ravintotieteen elävä museo. Voit löytää sieltä rinta rinnan suuntauksia ja ilmiöitä, jotka voivat olla ajankohtaisia, kyseenalaisia tai paikkaansa pitämättömiä, mutta ovat löytäneet yhteisen sopusoinnun tottumusten ja pinttyneiden käsitysten seurassa.

Siksipä jää aina viime kädessä kuluttajan arvioitavaksi, ovatko vaikkapa aspartaamilla makeutetut virvoitusjuomat, rasvattomaksi käsitellyt einekset tai jodioitu suola hyväksi hänen terveydelleen vaiko ei.

Tätä pulmaa hän voi lähestyä kolmea eri kautta:

1. Alkaa jokamiehen ravintotieteiljäksi purkamalla kirjoista, lehdistä ja netistä pursuavaa tutkimusten ja mielipiteiden ristiriitaista informaatiotulvaa, ja etsiä sieltä itselleen puhuttelevin malli
2. Olla välittämättä ja syödä mitä huvittaa
3. Seurata makunystyröitään.

Itse olen kolmannen tavan vankkumaton kannattaja. Monista tämän päivän muodikkaista ruokavalioista löytyy eräs minua melkoisesti häiritsevä piirre: Niissä ruoan nautinto asetetaan toissijaiseksi määreeksi.

Näen asian niin, että ruoan maku on tärkeä osa sen ravintosisältöä. En halua syödä pahan makuista ruokaa siksi koska minun pitäisi muka pelätä maistuvan ruoan mahdollisia terveysvaikutuksia, vaan nauttia hyviä aterioita siksi koska se rikastaa elämääni.

"Tuolla tavalla pääsee rikastamaan myös elopainoaan", voisi kulmakaupan ravintotieteilijä huomioida. Ehkä, ehkä ei, mutta asioitahan voi aina tehdä monella eri tavalla. Mitkä tahansa jatkuvat ylilyönnit tapaavat olla terveydelle haitaksi; entä jos nautimme herkullisesta ruoasta kohtuudella ja järkevästi?

Tässä käydään mielestäni lähellä ilmiön ydintä: Nykyajan ihminen ei enää usko omaa kehoaan, vaan sitä mitä hänelle kerrotaan – erityisesti jos sanoma puetaan tieteellisyyden vaatteisiin.

Mutta mitäpä jos koittaisimme tehdä asian toisin päin?

Alla on oman kehosi ravintotiede. Sen voi esittää kokonaisuudessaan yksinkertaisesti yhdessä lauseessa:

Ruoka, jota haluat syödä, joka maistuu hyvältä, ja jonka jälkeen sinulla on hyvä olo, on hyvää ruokaa.

Huomaa, että kaikki kolme kohtaa ovat olennaisia: Et voi vain ahtaa suklaata, perunalastuja ja pikaruokaa, jos sen jälkeen olosi on raskas, ähkyinen tai väsynyt. Toisaalta, jos satut silloin tällöin nauttimaan hampurilaisen ja sen jälkeen olosi on ihan hyvä, onko terveytesi yhtäkkiä syöksykierteessä? 

Tietenkin jos mistään asiasta haluaa parhaat hyödyt irti, sen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa. Tämä pätee myös ruoan makuun. Jos makunystyröidesi seuraaminen johdattaa sinut einesosaston sijaan vihanneshyllylle tai liha- ja kalatiskin kautta keittiöön kokkaamaan omia herkkuaterioitasi, teet itsellesi suuren palveluksen: Tällöin saat juuri sitä mitä tilaat, ja tiedät itse mitä ruoassasi on.

Loppujen lopuksi suurin vaikutus ruokailutapoihimme ei kuitenkaan ole kauppahyllyjen kangastusmaisilla tiedeluennoilla, vaan tottumuksella. Tapaamme työn ohessa syödä samat ateriat samoissa lounasravintoloissa, laitamme tiettyinä päivinä tiettyjä ruokia, ja nautimme yhdenmukaisen aamiaisen jokaisena aamuna.

Sen sijaan että annat tottumuksen sanella syömisesi, koitapa ennen ostosta, kokkaamista tai pöytään istumista pysähtyä kuuntelemaan mitä todella haluat syödä; ruoan aikana pysähtyä todella maistamaan ruokaasi; ja ruoan jälkeen arvioimaan millainen olo sinulla todella on.

Tämä on todellista ruoasta nauttimista. Pistä se testiin, ja voit yllättyä kuinka terveellistä ja kivaa syöminen voi olla.